Etusivu » Jalostus » Terveys » Sappirakon mukoseele

Sappirakon mukoseele

Shetlanninlammaskoirat ry pitää sappirakon mukoseelea vakavasti otettavana ja seurattavana terveysongelmana. Useiden tutkimuslähteiden mukaan shetlanninlammaskoirilla on suurentunut riski sairastua mukoseeleen. Sairaudesta tiedetään vielä vähän ja sen periytymismekanismeja ei tunneta.

Yhdistys pyrkii keräämään tietoa sairaudesta ja edistämään sairauden eteen tehtävää tutkimustyötä. Yhteistyötä on tehty muun muassa eläinlääkäreiden, laboratorioiden ja muiden rotuyhdistysten kanssa. Shetlanninlammaskoirien sappikysely löytyy täältä. Sen avulla kartoitetaan sappiterveyttä sapeltaan tutkittujen shetlanninlammaskoirien osalta. Täytäthän kyselyn, mikäli shetlanninlammaskoirasi sappirakko on tutkittu ja/tai sille on tehty sappirakkoon liittyviä toimenpiteitä.

Jalostussuosituksia sappirakon mukoseelen suhteen ei tämänhetkisen tiedon perusteella pystytä antamaan. Kliinisesti sairaita ja oireilevia koiria ei jalostusohjeen eikä Kennelliiton jalostusstrategian mukaan saa käyttää jalostukseen. Oireilevat (närästys, oksentelu jne.) koirat suositellaan tutkimaan ja hoitamaan tarvittaessa eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Shetlanninlammaskoirat ry tekee yhteistyötä Hannes Lohen geenitutkimusryhmän kanssa, ja tavoitteena on aloittaa mukoseelelle oma geenitutkimusprojekti. Tätä varten tarvitaan näytteitä sekä mukoseele-sairaista että terveeksi todetuista koirista. Etenkin yli seitsemänvuotiaista, sapeltaan terveeksi tutkituista shetlanninlammaskoirista toivotaan näytteitä geenitutkimusta varten. Lue lisää tutkimukseen osallistumisesta ja näytteiden lähettämisestä Geenitutkimukset-sivulta.

Tälle sivulle on koostettu olemassa olevia tietoja ja julkaistuja artikkeleita aiheista. Lähteet ja lisätietoa löytyy sivun alaosasta.

Mikä on mukoseele?

Mukoseele on sairaus, jossa sappirakkoon kertyy tiivistynyttä limaa ja väkevöitynyttä sappinestettä. Mukoseelea tavataan vain koirilla, shelteillä se on yleinen sairaus. Shelttien lisäksi mukoseelea tavataan erityisen paljon kääpiösnautsereilla, cockerspanieleilla ja chihuahuoilla. Mukoseele on lisääntynyt merkittävästi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Sairaus ilmenee tyypillisesti iäkkäämmillä koirilla, mutta nykytiedon valossa myös nuoremmat koirat voivat sairastua. Molemmat sukupuolet ovat yhtä alttiita sairaudelle.

Mukoseelen syntyä ei tunneta tarkkaan. Tällä hetkellä oletetaan, että sappirakon seinämän limaa tuottavat solut alkavat erittää erityyppistä limaa kuin tavallisesti. Tällöin myös sappirakon supistuvuus heikkenee ja sappirakkoon alkaa kertyä ylen määrin geelimäistä limaa sekä väkevöitynyttä sappinestettä. Tämä voi johtaa sappiteiden tukkeutumiseen. Tukkeutumisen myötä sappirakko ja sappitiet laajenevat, joka aiheuttaa painevaurioita. Pahimmassa tapauksessa sappirakko repeää. Tämä on koirille hengenvaarallista ja vaatii välitöntä hoitoa. Mukoseele voi olla myös oireeton eikä se välttämättä etene koskaan edellä mainittuun pisteeseen.

Mukoseele voidaan diagnosoida ultraäänitutkimuksella. Ultaäänitutkimuksessa hyperkaikuista sakkaa pidetään sivulöydöksenä, mutta mikäli sakka ei liiku koiran asentoa vaihdettaessa, vaan säilyy liikkumattomana, on kyseessä merkityksellinen löytö. Verinäytteissä todetaan usein kohonneet maksa-arvot, ei kuitenkaan aina. Sappirakon sakka voi olla sappirakon mukoseelen esiaste ja limainen erite on todennäköisemmin seuraus mukoseelesta kuin syy sen muodostumiselle.

Ei ole olemassa virallista ohjeistusta siitä, kuinka usein mukoseelelle altista rotua olisi hyvä seuloa. Koska mukoseele on shelteillä yleinen, olisi hyvä ultrata jokainen koira jossain vaiheessa. Iäkkäämmät koirat kannattaa ultrata säännöllisesti, esimerkiksi vuosittain. Jos koira oireilee, on sappirakon tilanne hyvä tarkastuttaa koiran iästä riippumatta. Koira kannattaa ultrata aina saman eläinlääkärin toimesta, jotta muutokset sappirakon tilanteessa tulee varmasti huomattua.

Oireet

Mukoseele voi oireilla monella tapaa tai esiintyä lähes oireettomana. Tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, vetämättömyys, oksentelu, huono ruokahalu, ripuli, huulten lipominen, röyhtäily, haluttomuus liikkua, kipukohtaukset, keltaisuus tai yleisvoinnin yhtäkkinen romahtaminen.

Yleisellä tasolla sairaan koiran oireita voivat lisäksi olla käyttäytymisen muutokset, kuten kohonnut reaktiivisuus, yksinolon haasteet tai rauhoittumisen haasteet.

Noin kolmasosa mukoseelea sairastavista on täysin oireettomia. Oireettomuuden sijaan on mahdollista, ettei sairauden merkkejä aina tunnisteta tai ne hiipivät koiran elämään niin hiljalleen, että niihin totutaan. Lisäksi on yleistä, että nirsoutta pidetään normaalina ominaisuutena. Nirsous on useimmiten viite siitä, että ruokavalio ei sovi koiralle. Terve koira ei myöskään oksentele ilman selkeää syytä. Näissä tapauksissa on aina syytä selvittää koiran terveydentilaa tarkemmin.

Hoito

Mukoseelea voidaan hoitaa joko lääkityksellä ja seurannalla tai poistamalla sappirakko leikkauksessa. Parantava hoito mukoseeleen on sappirakonpoistoleikkaus, mutta sappirakon puuttumisella voi olla vaikutuksia koiran elämään. Tästä syystä sappirakon poistoa varmuuden vuoksi ei suositella. Toisinaan leikattukin koira tarvitsee lääkityksen loppuelämäkseen. Ultraäänilöydösten perusteella on mahdotonta ennustaa, miten tauti kullakin yksilöllä etenee.

Jos sappirakonpoisto ei ole välttämätöntä juuri sillä hetkellä, kokeillaan yleensä ensin lääkehoitoa. Virallisia hoitosuosituksia mukoseeleen ei vielä ole ja siksipä lääkityksen aloittamiseen on olemassa hyvin kirjavia käytänteitä eri eläinlääkäreistä johtuen. Lääkityksen vaikutuksesta mukoseeleen ei juuri ole tutkittua tietoa. Lääkityksenä käytetään ursodeoksikoolihappoa (Ursochol®) 10–15 mg/kg kerran päivässä (tai joskus jaettuna kahteen osaan). Koiralle voidaan antaa myös S-adenosyylimetioniini-ravintolisää 20 mg/kg kerran vuorokaudessa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen tehdään kontrolloivia ultraäänitutkimuksia aluksi 1–3 kk välein. Kokemusten mukaan lääkitys auttaa vähentämään sappirakossa olevan sakan määrää suurella osalla koirista.

Leikkaushoito on oikea hoitomuoto, jos sappirakko on vaarassa revetä. Muissa tapauksissa leikkausajankohdan oikeellisuuteen vaikuttavat koiran ikä, oireet sekä leikkausennuste. Leikkaus voidaan tehdä joko avaamalla vatsaontelo tai tähystyksellä. Pahin leikkauskomplikaatio on koiran kuolema. Sappirakonpoistoleikkausta pidetään riskialttiina leikkauksena erityisesti niille koirille, joilla on voimakkaita oireita tai sappirakko on vaarassa revetä tai on jo revennyt. Yleisvoinniltaan hyväkuntoisen ja muuten perusterveen koiran sappirakonpoistoleikkausta ei pidetä Suomessa erityisen riskialttiina. Useimmille lääkäreille sappirakonpoisto ei ole rutiinileikkaus, joten on syytä hakeutua tässä asiassa kokeneen eläinlääkärin vastaanotolle, mikäli kyseessä ei ole hätätilanne.

Sappirakonpoistoleikkauksen jälkeen koirat voivat oireilla samantyyppisillä oireilla, kuin mukoseele (oksentelu, närästys, ripuli, maksa-arvojen kohoaminen). Usein oireet helpottavat ajan myötä, mutta niitä voidaan hoitaa myös lääkkeillä. Osalla koirista vointi on erinomainen.

Mukoseelen hoidossa olennainen osa on löytää koiralle sopiva ruokavalio. Tämä usein vaatii eliminaatiodieetin, sillä sen avulla voidaan poissulkea muita samanlaisia oireita aiheuttavia yleisiä suoliston sairauksia ja vaivoja. Näin sappirakkoa ei tulla poistaneeksi turhaan. Lisäksi ruokavaliohoito on aina ensisijainen hoitomuoto myös muille kroonisille maha- ja suolistovaivoille. Jos veressä todetaan kohonneet triglyseridiarvot, suositellaan vähärasvaista (alle 10 %) ruokaa. Muissa tapauksissa vähärasvaiselle ruokavaliolle ei ole teoriassa syytä. Sopiva rasvapitoisuus onkin yksilöllistä ja löytyy kokeilemalla.

Miten toimin, jos koira oireilee tai sairastuu?

Koiran sappirakkotutkimusten jälkeen toivomme, että koiran osalta vastattaisiin yhdistyksen sappirakkokyselyyn. Tällä kerätään ja kartoitetaan shetlanninlammaskoirien sappirakkoterveyttä niiden koirien osalta, joille on tehty sappirakkoon liittyviä tutkimuksia tai operaatioita. Vastausten perusteella kootaan tilannekatsauksia ja -koosteita yhdistyksen kanaviin. Sappikyselyn löydät täältä.

Koiran sairastumisesta ei tarvitse ilmoittaa erikseen mihinkään. Halutessaan koiran tiedot voi ilmoittaa myös Shelttikantaan.

Altistavat tekijät

Kaikkia mukoseelen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta. Tunnettuja tekijöitä ovat esimerkiksi lisämunuaisen liikatoiminta eli Cushingin tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriöt. Epäillään, että mukoseelle voi altistaa myös sappirakon heikentynyt herkkyys sen tyhjentämistä kontrolloiville ärsykkeille. Myös sappiteiden infektiot altistavat mukoseelelle.

On todennäköistä, että ympäristötekijöillä on myös vaikutusta mukoseelen syntyyn. Ainakin imidaklopridi, jota käytetään mm. puutiaista torjuvissa lääkeaineissa, on yhdistetty kohonneeseen riskiin sairastua mukoseeleen. Myös runsasrasvainen ruokavalio saattaa olla altistava tekijä sairaudelle.

Ainakin shelttien osalta pidetään todennäköisenä, että perinnölliset tekijät lisäävät sairastumisriskiä. Toistaiseksi ei valitettavasti ole olemassa toimivaa geenitestiä taudin seulomiseksi.

Stressin ja rauhoittumisen merkitys

Suolistoalueen ongelmat ovat vahvasti yhteydessä stressiin: stressi aiheuttaa suolisto-ongelmia ja suolisto-ongelmat aiheuttavat stressiä. Olisikin tärkeää kartoittaa koiran päivittäisen kuormittumisen määrää ja siihen johtavia tekijöitä sekä huolehtia koiran palautumisesta.

Mukoseelea epäillessä koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kartoittaminen ja liiallisen stressin hoitaminen voivat auttaa selvittämään, mistä oireilu pohjimmiltaan johtuu.

Sappiprojekti ja yhteistyöklinikat

Rotujärjestö on käynnistänyt loppuvuodesta 2022 niin kutsutun sappiprojektin. Sen tavoitteena on tarttua rodussa ilmenneisiin sappirakon ongelmiin. Moni jo tietääkin, että niistä puhuttaessa ongelmana on aiheen monimutkaisuus ja vähäinen tutkimusnäyttö. Rotujärjestö on tarttunut haasteeseen ja yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa on laadittu pitkäaikaissuunnitelma projektin edistämiseksi. Tehtävään on nimetty yhdistystoimijoista koostuva työryhmä, joka konsultoi eläinlääkäreitä ja pyrkii käynnistämään heidän kanssaan yhteistyössä erilaisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja projekteja.

Sappiprojekti pähkinänkuoressa:

Terveyskyselyt
- Rodun tämänhetkisen terveystilanteen kartoittamiseksi on tehty terveyskyselyt. Joka sheltin terveyskyselyyn voi vastata jokainen sheltinomistaja. Sappirakkokysely on tarkoitettu koirille, joiden sappirakko on tutkittu ultraäänellä ja/tai joiden sappirakko on poistettu kirurgisesti.
Tutkimusyhteistyö eläinlääkärien kanssa
- Sappiprojekti pyrkii edistämään tutkimusta sappirakon sairauksien osalta. Terveyskyselyien vastauksia voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää tutkimusta varten.
- Sappirakon ultraääniohjeistus eläinlääkäreille.
Tavoitteena koota houkutteleva aineisto sappirakon ongelmista ja mukoseelestä, jotta geenitutkimusryhmät voisivat tarttua aiheen tutkimiseen. Pitkäaikaistavoitteena on saada geenitesti shelttien sappirakon ongelmiin.

Sappiprojektin yhteistyöklinikoilta löydät osaavia eläinlääkäreitä sappirakon sairauksien tutkimiseen, hoitoon ja operaatioihin.

Yhteistyöklinikat

Amyvet Oy, Korholanmäentie 10 B 88620 Korholanmäki (Kainuu)
Eläinlääkäriasema Herttainen, Kirkkotie 2 90830 Haukipudas (Pohjois-Pohjanmaa)
Pyynikin Eläinlääkärit, Sotkankatu 20 33230 Tampere (Pirkanmaa)
Eläinlääkäriasema Helmi, Heimolantie 1 12400 Tervakoski (Kanta-Häme)
Eläinlääkäriasema Troppi, Mäntytie 12 36110 Ruutana (Pirkanmaa)
Eläinlääkäriasema Kamu, Kansankatu 48 90100 Oulu (Pohjois-Pohjanmaa)
Jämsän Pieneläinklinikka, Keskuskatu 2–4 42100 Jämsä (Keski-Suomi)
Pirkanmaan Pieneläinklinikka, Elopellontie 1A 33470 Ylöjärvi (Pirkanmaa)
Länsirannikon Eläinklinikka, Kvartsikatu 1 65300 Vaasa (Pohjanmaa)
Pieneläinsairaala, Koetilantie 2 00790 Helsinki (Uusimaa)
Koira-Kissaklinikka, Raviraitti 45 20380 Turku (Varsinais-Suomi)
Eläinklinikka Saari Oy, Gerbyntie 18–22 65230 Vaasa (Pohjanmaa)
AitoVet, Aitomäentie 998 45100 Kouvola (Kymenlaakso)

Sappirakon ultraääniohjeistus

Koiran sappirakon tutkiminen tapahtuu ultraäänellä. Sappiprojektin tavoitteena on ollut työstää yleinen ultraääniohjeistus eläinlääkäreille, jotta sappirakon tutkimiseen saataisiin yhtenäinen linja. Ohjeistus on tehty yhteistyössä kahden eläinlääkärin kanssa ja se on toimitettu kaikille yhteistyöklinikoillemme. Mikäli koirasi on menossa sappirakon ultraäänitutkimukseen, voit halutessasi tulostaa ohjeistuksen mukaan.

Sappirakon ultraääniohjeistus (pdf)

Sappikyselyn tuloksia

Shetlanninlammaskoirat ry kartoittaa shelttien sappirakkoterveyttä tutkittujen koirien osalta. Kysely on julkaistu joulukuussa 2022 ja 2023 keväällä esiteltiin ensimmäisiä tuloksia. Kyselyyn kaivataan koko ajan vastauksia, vastaamaan pääset täältä. Neljän ensimmäisen kuukauden aikana vastauksia tuli 269 kappaletta.

Kyselyyn vastanneista vajaa viidesosa oli oireettomia (19 %). Oireettomille tehdyssä ultrassa 3/4 tutkimuslöydös oli normaali, yhdellä löytyi tyypillinen sappirakon mukoseele, kolmella epänormaali sappirakon sisältö tai seinämä ja lopuilla kliinisesti normaali tulos. Oireilevilla yleisin oire oli närästely ja toiseksi yleisin oksentelu – joko tyhjällä mahalla tai ruuan oksentelu. Sappirakon ultraäänitutkimuksista lähes puolet oli normaaleja. Tyypillinen mukoseele löytyi noin 13 %:lla. Sappirakon ultraäänitutkimuksessa tyypillinen mukoseele todettiin useimmin närästelijöillä. Oireilevista koirista noin 40 % on oireillut koko ikänsä. Päivittäin oireilee noin 18 % koirista. Lääkitystä sappirakon ongelmiin on saanut noin puolet oireilevista koirista. Sappirakko on poistettu leikkauksella noin kolmasosalla oireilevista koirista (71 kpl). Yli puolella leikatuista oireet joko loppuivat kokonaan tai vähenivät. Keskimääräinen sappirakon poistoikä oli 6–7 vuotta. Patologin lausunnon mukaan mukoseeletapauksista noin 25 %:lla ultraäänitutkimuksissa näkyi tyypillinen mukoseele, 40 %:lla oli ollut epänormaalia sakkaa ja noin 25 %:lla epänormaali sakan ja seinämän osalta.