Yleistä shetlanninlammaskoirasta

YleistaSheltista.jpg

Shetlanninlammaskoira, kotoisammin ”sheltti”, on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. Viime vuonna(2011) shelttejä rekisteröitiin 991 kpl. Sheltti kuuluu FCI:n roturyhmittelyssä lammas- ja karjakoirien ryhmään ja on Suomessa ryhmänsä toiseksi suosituin rotu heti saksanpaimenkoiran jälkeen. Kaikista koiraroduista Suomessa sheltti kuuluu kymmenen suosituimman rodun joukkoon. Sheltin suuri suosio johtunee sen sopivuudesta ja sopeutumiskyvystä olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Sheltti voi olla rakastettu perhekoira, näyttelykoira, muuntautumiskykyinen harrastuskoira tai vaikka näitä kaikkia. Se sopeutuu mainiosti omistajansa sille tarjoamiin raameihin. Sheltin voi ottaa mukaan pitkille lenkeille, mutta se ei tarvitse joka päivä tuntitolkulla liikuntaa. Kokonsa puolesta sheltti on mitä oivallisin kaupunkikoiranakin. Pitkä ja kaunis turkki on helppo hoitaa; se ei takkuunnu eikä likaannu näyttävyydestään huolimatta helposti. Luonteeltaan sheltti on niin ikään helppo, ei yleensä ärhentele muille koirille eikä ole aggressiivinen muita koiria eikä ihmisiä kohtaan. Sheltti on pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu, joten siitä saa pitkäaikaisen ja uskollisen elinkumppanin.

Shetlanninlammaskoiralle sallittuja värejä ovat soopeli = ruskean eri sävyt valkoisin merkein, tricolour = musta valkoisin ja punaruskein merkein, blue merle = hopeansininen mustin, punaruskein ja valkoisin merkein sekä nk. bi-värit, eli musta-valkoinen = tricolour ilman punaruskeita merkkejä ja bi-merle = blue merle ilman punaruskeita merkkejä. Lisäksi sallittu väri on musta-punaruskea, mutta sen värisiä shelttejä ei ole esiintynyt vuosikausiin.

Värien laajan kirjon lisäksi shetlanninlammaskoiran koko voi vaihdella kääpiökoirasta keskikokoiseen ihannekoon ollessa 36-37cm. Pienimmät sheltit voivat olla alle 30cm korkeita ja suurimat 50cm korkuisia. Koon vaihtelut tekevät rodun kasvattamisesta haasteellista, usein samassa pentueessakin voi olla suuria kokoeroja. Sheltin normaalipaino vaihtelee tietysti sen koon ja luuston vahvuuden mukaan. Ihannekokoinen, luustoltaan keskivahva narttu esimerkiksi painaa siinä 6 - 7 kg:n paikkeilla, uros 8-9kg.

Millaiselle ihmiselle sheltti sopii?

Kuten sanottu shelttiä voidaan pitää melko helppona rotuna. Sheltti soveltuu yleensä hyvin omistajansa ensimmäiseksi koiraksi. Se on oppivainen ja miellyttämishaluinen, joten sen opettaminen talon tavoille ei ole vaikeaa. Se on taipuvainen haukkumaan, joten jo pentuna kannattaa kiinnittää huomiota tähän asiaan.

Sheltin turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii toki säännöllistä hoitoa. Noin kerran kahdessa viikossa kannattaa turkki suihkuttaa kosteaksi ja harjata kauttaaltaan läpi unohtamatta kammata helposti takkuuntuvia karvoja korvien takaa. Shelttiä ei tarvitse pestä usein. Pesukerrat ovat suoraan verrannollisia asuinpaikkaan, sillä keskikaupungilla asuva koira likaantuu nopeammin ja helpommin kuin maalla puhtaan luonnon helmassa asuva koira.

Sheltti ei kuulu trimmattaviin rotuihin, mutta ohennussaksille on toki käyttöä, sillä sekä pitkät hapsottavat korvakarvat että tassukarvat vaativat säännöllistä leikkausta. Kaikilla shelteillä ei korvat asetu toivottuun puolipystyyn asentoon ilman vippaskonsteja, joten varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan voivat korvapainot olla tarpeen. Sheltillä on yleensä hyvät hampaat, mutta niitäkin kannattaa hoitaa säännöllisesti harjaamalla ja poistattamalla mahdollinen hammaskivi. Hammaspuutoksia ja purentavikoja rodussa esiintyy jonkin verran.

Sheltti liikkuu mielellään ja on yleensä miellyttämishaluinen koira, joten se soveltuu mainiosti monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Shetlanninlammaskoira on tuttu näky agilitykentillä ihan lajin arvokisoja myöten. Muita sheltille soveltuvia lajeja ovat mm. TOKO, koiratanssi, rallytoko, jäljestäminen, pelastuskoiratoiminta, listaa voisi jatkaa…

Varsinkin shelttinartut pitävät ruoasta ja eritoten makupaloista. Suhteellisen pienenä koirana omistajan tulee olla tarkka päivittäisten ruoka-annosten ja varsinkin niiden makupalojen suhteen, sillä pientä koiraa ei tarvitse syöttää paljoakaan, kun se jo lihoo ja laihduttaminen on aina vaikeaa - niiden koirien kuin meidän ihmisten suhteen. Sheltti on pitkäikäinen rotu - keski-ikä on siinä 12 - 14 vuoden paikkeilla, mutta ei ole harvinaista, että sheltti elää jopa 15 - 17 -vuotiaaksi. Päivittäisestä liikunnasta ja terveellisestä ja tasapainoisesta ravinnosta huolehtiminen lisää koiran ikää monta vuotta.

Terveystilanne

Sheltti on suhteellisen terve rotu. Sheltin perinnöllisiä sairauksia ovat mm. CEA (Collie Eye Anomaly = ryhmä perinnöllisiä, synnynnäisiä, etupäässä silmänpohjan suonikalvon (koroidea) ja kovakalvon (sklera) vajaakehityksestä tai kehityshäiriöstä johtuvia muutoksia), PRA(progressive retinal atrophy = etenevä verkkokalvon surkastuma), Distichiasis/ektooppinen cilia(ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia)), lonkka- sekä kinnerviat. Sheltti kuuluu PEVISAan silmien ja lonkkien osalta, joten jokaisen rekisteröidyn pentueen vanhempien tulee olla virallisesti silmäpeilattuja ja lonkkakuvattuja. Silmätarkastuslausunto ei saa olla vanhempi kuin 24kk. Alle vuoden ikäisenä tehty silmätarkastuslausunto on voimassa 12kk. Sheltin silmät tulisi tarkastaa sekä pentuna että aikuisena. Pentuiässä voidaan todeta, sairastaako pentu CEA:n lievintä muotoa eli CRD:tä, joka saattaa peittyä koiran tultua vanhemmaksi. Toisaalta pennulla saattaa olla CEA:n vaikeampi aste eli coloboma, mikä voi tulla näkyviin vasta kun koira on hieman vanhempi. Sopivat tarkastusiät ovat esim. 6 viikkoa ja 1 vuosi. PRA ilmenee koiralla usein vasta vanhemmalla iällä, joten kaikki koirat on hyvä silmätarkastuttaa uudelleen yli 6-vuotiaina. CEA:n suhteen on olemmassa geenitesti, jolla voidaan selvittää, periyttääkö koira CEA-sairautta. PRA-geenitesti on vasta kehitteillä. Lonkkatilanne shelteillä on suhteellisen hyvä, vuosina 2007-2011 kuvatuista koirista 83%:lla oli A tai B-lonkat. Sheltille tyypillisenä sairautena voidaan pitää ”kinnervikaa”(akillesjänteen luksaatio). Se, miten kinnervika periytyy, ei ole vielä selvillä. Yleensä akillesjänteen luksaatio vaatii leikkaushoidon. Kun etsit itsellesi sopivaa pentua, kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisuvun terveystietoja!

Shetlanninlammaskoirat ry:n jalostustoimikunta 5/2012

Lähteet:

  • Suomen Shelttiyhdistyksen Käsikirja 1977
  • Shetlanninlammaskoirat - Shetland Sheepdogs ry:n Käsikirja 1987
  • Shetland Sheepdogs - The Sheltie/Janet Moody 1990
  • Suomen Kennelliitto: Koiranet